Imemislakko - mitä se on?

Imemislakolla tarkoitetaan sellaista tilannetta, jossa vauva toistuvasti kieltäytyy imemästä. Monesti lakkoilu alkaa vähitellen ja voi paheta vaivihkaa siihen pisteeseen, että vauva kieltäytyy kokonaan imemästä rintaa ja huuto voi alkaa jo tuttuun imetysasentoon joutuessa. Totaalinen kieltäytyminen imemisestä kestää tavallisimmin 1-4 päivää. Yleensä ainakin osa yö- ja uni-imetyksistä sujuu lakonkin aikana normaalisti. Joskus lakkoilu (vauva kieltäytyy ajoittain syömästä) voi kestää kuukausia, joskus lakkoja on vain se yksi ja ainoa.

Lakkoilu - huutoa ja kieltäytymistä rinnalla - tuntuu usein liittyvän ohimenevänä ongelmana normaaliin imetysaikaan, tavallisia mahdollisia "vaikeita" aikoja ovat 3-4kk, 6kk ja 8kk tienoilla. Näinä aikoina vauva saavuttaa uusia liikunnallisia taitoja tai aistien toiminta on tullut uuteen kehitysasteeseen.

Äidin tunteet

Ahdistus, tuska, suru, avuttomuuden tunne ja viha ovat tavallisia tunteita silloin, kun lapsi johdonmukaisesti kieltäytyy imemästä tai ottaa rinnan suuhun ja muutaman imaisun jälkeen alkaa itkeä ja lopettaa imemisen. On hyvä, jos uskaltaa tunnustaa itselleen nuo tunteet ja purkaa niitä vaikka itkemällä ja huutamalla. Kaikki ei todellakaan aina suju helposti. Ensimmäisellä lapsellani oli selittämätön parin viikon tuntikausien iltahuutojakso (jolloin rinta ei kelvannut) vajaan parin kuukauden ikäisenä ja muutenkin hän itkeskeli paljon. Hän myös kieltäytyi n.4-6kk:n ikäisenä imemästä muuten kuin makuuasennossa ja aluksi ei suostunut syömään muualla kuin rauhallisessa ympäristössä (kotona). Nuorempi vauvani opetteli 6 viikkoa oikeaa imutekniikkaa ja piti tuona aikana yhden totaalisen imemislakon, joka kesti muutaman päivän (pahin vaihe päivän).

Miksi vauva lakkoilee?

Vauva lakkoilee rinnalla siksi, että hän on pettynyt rintaan jostakin syystä. Imeminen voi tuottaa kipua (vauvalla esim. paha sammas, korvatulehdus tai hampaat....) Rinnan heruminen voi olla vauvalle liian voimakas (hän ei ole vielä oppinut selviämään siitä) tai rinta voi herua hitaammin kuin vauva on tottunut. Yksi tavallinen syy lakkoiluun on pullon (ja tutin) käyttäminen imetyksen rinnalla (viite: Breastfeeding Answer Book), varsinkin jos vauvalla on vaikeuksia imuotteen hallitsemisessa. Tai imemistilanne on ollut usein liian rauhaton (sisarus häiritsee juuri imetyksen aikana....) Tai maito maistuu äidin lääkityksen tai kuukautisten takia erilaiselta. Tai äiti tuoksuu erilaiselle kuin ennen (uusi doedorantti tms.) Tai helle harmittaa. Tai syy jää ikuisesti mysteeriksi. Joka tapauksessa lakkoon johtanut tilanne on ollut vauvalle niin traumaattinen, että hän itseään suojellakseen ei uskalla ottaa riskiä tilanteen toistumisesta ts. ei uskalla enää imeä. Missään tapauksessa ei ole kyse siitä, että vauva ei rakastaisi äitiä tai rinnat olisivat hänen mielestään huonot. Alle vuoden ikäinen vauva ei myöskään halua juuri koskaan vierottua (imemisen tarve ei yleensä katoa niin aikaisin). Hän haluaisi imeä, muttei uskalla.

Miten saan vauva takaisin rinnalle?

Tilanne ei ole ollenkaan toivoton, vauvalle pitäisi nyt tarjota mahdollisuus korjaaviin kokemuksiin rinnalla ja houkutella hänet takaisin. Missään tapauksessa vauvaa ei saa yhtään pakottaa (taisin välilla syyllistyä itse pakottamiseen, tunnustan, ennen kuin Emma teki totaalisen lakon). Hänelle tarjotaan rintaa ja jollei se kelpaa SILLÄ kertaa, yritetään myöhemmin uudelleen, kun vauva on rauhoittunut. Aina voi tarjota rintaa, mutta vauva päättää, ottaako hän siitä.

Äidin olisi hyvä olla mahdollisimman rento, ettei hänen paniikkinsa tartu vauvaan. Kärsivällisyys palkitaan! Minua auttoi jaksamaan juuri tuo vauvan tunteiden ajattelu, myotätunto ja lempeys tuli luonnostaan. Ja kun suututti ja suretti, menin toiseen huoneeseen rauhoittumaan hetkeksi.

Rinnalle houkuttelu

Sitten pitäisi saada vauva imemään rinnasta. Vauvaa olisi hyvä pitää mahdollisimman paljon äidin lähellä paljasta ihoa vasten. Ihokontakti lisää vauvan imuhalua. Äiti voisi tehdä yhteisen pesän sänkyyn pariksi päiväksi ja olla vauvan kanssa yhdessä piilossa peiton alla. Kesällä pesän voi varmasti tehdä myös ulos varjoon, jos on suojaisa oma piha. Pesään mukaan eväät ja esim. lukemista äidille ja sitten paita pois ja vauva vaikka ihan nakuksi. Olisi hyvä rauhoittaa muutama päivä vain tämän tilanteen laukaisemiseen. Vauvaa kannattaa myös kantaa paljon mukana esim. kantoliinassa.

Imettämistä kannattaa yrittää aina, kun vauva on puoliunessa joko väsynyt tai juuri heräämässä ja tietysti silloin, kun vauva osoittaa nälän merkkejä. Yleensä lakkoilevat tai huonolla imuotteella imevät vauvat imevät yöllä hyvin. (Minä odotin aina yötä ja pelkäsin päiviä...) Tiheät yöimetykset huolehtisivat sekä riittävästä nestemäärästä että mahdollisesta maitomäärän tilapäisestä alenemisesta (mikäli niukka maitomäärä on lakkoilun syy). Yöimetykset lisäävät tehokkaimmin maidon määrää, koska yöllä imetyshormoneita erittyy eniten. Jos yritys menee huudoksi, otetaan vauva pois rinnalta ja rauhoitellaan ja sitten uusi yritys. Joskus vauva itkee itsensä uneen, jos on nälkäinen muttei suostu syömään. Silloin kannattaa yrittää uudelleen, kun vauva heräilee. Yllättävä imetysasento tai -paikka voi huijata vauvan rinnalle. (Voi imettää vaikka vauvan ollessa kylvyssä, mitä vaan ikinä keksii!)

Seisaallaan tai kävellen imettäminen voi tuottaa myös tuloksen, isä voi auttaa tässä auttamalla vauvan rinnalle. Jos vauva ottaa rinnan suuhun ja alkaa imeä, äiti ottaa vauvan syliin ja alkaa "hytkyä" tai kävellä. (=Imetysopettaja Ritva Kuusiston neuvoma juttu, hän itse käyttää tätä, jos vauvaa pitää houkutella rinnalle.) Avustaja pitää kiinni vauvaa pepusta ja niskasta, ei takaraivosta. Vauva on avustajalla vähän pystyssä asennossa. Vauvaa voi imettää myös kantoliinassa ja kävellä samalla. Jos pystyy ennakoimaan, herumisen voi yrittää kaynnistää ennen vauvan rinnalle ottamista lypsämällä vähän etukäteen tai sivelemällä rintaa kevyesti hieroen.

Edellä kuvatut rinnalle houkuttelutekniikat sopivat myös silloin, kun vierottaa vauvaa rintakumista tai pullosta.

Ravinnon saannin turvaaminen

Jos vauva ei kerta kaikkiaan suostu ottamaan rintaa ja syömään, pitää huolehtia vauvan nesteen saamisesta syöttämällä vauvaa muulla tavalla kuin rinnasta. Vauva saa riittävästi nesteitä, jos vaipat kastuvat entiseen tahtiin. Vuorokaudessa pitäisi kastua kunnolla 5-6 kertakäyttövaippaa tai 7-8 kestovaippaa. Ulostaminen arvioidaan vauvan tavallisen "tyylin" mukaan, yhtenä sääntönä on pidetty kahta kertaa vrk:ssa. (Jos vauva siis ulostaa yleensä useammin kuin kaksi kertaa vrk:ssa, kaksi tai yksi kerta riittää. Jos vauva taas ulostaa yleensä muutaman päivän välein tai kerran viikossa, se on edelleenkin ok.) Pissaaminen on tärkein seurattava. Kertavaippojen ei tarvitse olla piripintaan täynnä, mutta niissä tulee olla kunnolla pissaa. Pissan ulkonäkö (vaalea) ja haju (mieto) kertovat myös, saako vauva riittävästi nesteitä.

Lakkoilevalle vauvalle ei kannata antaa pulloa, tässä tilanteessa rinnasta kokonaan vierottumisen riski on suurimmillaan. Eli jos (lypsettyä?) maitoa tai korviketta tarvitaan, se kannattaa antaa lusikalla, nokkamukista, mukista juottamalla tai hörpyttämällä. Hörpyttäminen olisi hyvä keino: vauvalle ruokalappu, sitten mittakuppi tai tuttipullon hattu tai hörpytyskuppi (esim. Amedalla on) puolilleen maitoa, (vauva kapaloon), vauva syliin pystyasentoon ja kuppi kevyesti vauvan alahuulen päälle ja kallistetaan sen verran, etta vauva saa otettua maitoa. Maito on siis kupin reunalla, ei kaadeta suuhun. Ekat kerrat voivat olla aika sähellystä, ainakin minulla oli, mutta harjoitus tekee mestarin. Vauva valuttaa maitoa suupielistä, se kuuluu asiaan. Kannattaa antaa muutama kymmenen ml kerrallaan useasti päivän mittaan, vauva laittaa suun kiinni, sitten kun ei halua enempää. Jos vauva lakkoilee hitaasti heruvan rinnan takia, imetysapulaitteesta voi olla apua lakkoilun lopettamisessa.

Yöimetyksistä (jos ne sujuvat) vauva voi saada suurimman osan ravinnostaan. Tässä tilanteessa ei ole edullista, että vauva nukkuu yöllä pitkiä jaksoja syömättä (jos siis epäilee, ettei ruokamäärä päivällä ole riittävä) vaan hänet kannattaa herätellä syömään 1-2 kertaa yöllä. Vauvaa ei tarvitse herättää kokonaan vaan saada hänet havahtumaan vain sen verran, että hän alkaa imeä. Imetystukiryhmässä olen kuullut jopa yhdestä vauvasta, joka suostui syomään vain öisin ja kasvoi normaalisti!

Mikäli vauva ei suostu syömään, olisi äidin hyvä lypsää muutaman kerran päivän mittaan (jossakin välissä), ettei maidon määrä pääsisi laskemaan lakkoilun aikana. Lypsetyn maidon voi sitten antaa vauvalle.

Älä lannistu - kyllä lakkoilustakin voi selvitä!

Omaa kokemusta: nuorempi tyttäreni siis lakkoili huonon imuotteen vuoksi. Hän oli saanut sairaalassa ollessaan maitoa pullosta ja kadotti imuotteen kahdeksannella viikolla (en voinut olla koko aikaa sairaalassa häntä imettämässä). Hänellä oli vaikeuksia herumisen kanssa. Lakkoilu alkoi vaivihkaa ja paheni viikon kuluessa niin, että yhtenä päivänä hän ei lopulta suostunut enää imemään. Hädissäni soitin parille imetystuki- ystävälleni ja he rohkaisivat minua jaksamaan. Pahin vaihe kesti 2-3 päivää, joista yhtenä Emma ei suostunut syömään rinnasta kuin vähän. Annoin hänelle lypsettyä maitoa ja tarjosin rintaa. Välillä itkin ja välillä olin vihainen, enimmäkseen alistunut. Öisin hän suostui imemään, Emma osasi imeä puoliunessa muutenkin koko imuotteen opetteluajan. Vähitellen hän alkoi imeä ja imuotekin alkoi löytyä uudelleen. Emma lakkoili n. 3kk:n ikäisenä, nyt hän on 8kk ja imee edelleen. Muistan, kuinka hän sairaalassa ollessaan hymyili ensimmäisen kerran (rinnalle!) ja edelleenkin hän tarttuu joka päivä rintaan onnellisesti hymyillen!

Tämän kokosi
Pia Ruohotie
Julian 4/97 ja Emman 10/98 äiti
imetystukiäiti ja sairaanhoitaja

Lähteet:
La Leche League International: The Breastfeeding answer book 1996
The womanly art of breastfeeding 1997
Kuusisto Ritva: Imetän ja hoivaan 1989, WSOY