ÄIDINMAIDON KOOSTUMUS

Suomessa neuvoloissa suositellaan täysimetystä 6kk (suositus muuttunut 2004) ja osittain 1-vuotiaaksi saakka. WHO suosittelee imetyksen kestoksi vähintään kahta vuotta, mutta imettää voi pitempäänkin niin kauan kuin äiti ja lapsi haluavat. WHO:n tavoite on, että 80% maailman vauvoista saisi pelkästään äidinmaitoa 4 kk:n ikään asti. Hyvissä oloissa elävien äitien lapset voivat turvallisemmin siirtyä syömään kiinteää ruokaa, joten täällä voi äiti halutessaan vieroittaa aikaisemminkin esim. 1-vuotiaan. Äitien maidossa on kuitenkin samat terveyttä edistävät tekijät sekä täällä että kehitysmaissa ja imettää voi pitkään samoilla perusteilla.

Usein kehotetaan antamaan "pottua" jopa 3kk ikäiselle vauvalle, jos lapsi on pieni, iso tai syö tiheästi. Perusteluina on äidinmaidon laihuus tai riittämättömyys. Maidon riittävyys ei yleensä ole ongelma lapsentahtisessa imetyksessä (Tästä lisää "Riittääkö maito" -FAQ:ssa). Näiden perusteluiden pohjalta ei ole välttämätöntä aloittaa kiinteitä. Varhain aloitettu kiinteän ruuan antaminen vie kuitenkin tilaa paremmalta eväältä, äidinmaidolta ja voi aiheuttaa huonommin sulavana vatsavaivoja ja jopa allergiaoireita. Pieni vauva ei välttämättä edes pysty hyödyntämään kiinteästä ruoasta kaikkea, vaan kiinteä voi haitata tärkeiden aineosien imeytymistä äidinmaidosta (Akre, 1989).

Lapsen lähestyessä 1-vuoden ikää aletaan neuvoa vieroitusta ja kehotetaan siirtymään vähitellen lehmänmaitotuotteisiin. Usein vedotaan, kuinka äidinmaidolla ei tuolloin ole enää ravitsemuksellista merkitystä. Kuitenkin äidinmaito on 1-vuotiaalle ensiluokkaista ravintoa. Puolesta litrasta äidinmaitoa päivässä 1-vuotias saa esimerkiksi 31% energian tarpeesta, 38 % proteiinin tarpeesta, 45 % A-vitamiinin tarpeesta ja 95 % C-vitamiinin tarpeesta (WHO:n dokumentti WHO/CDR/93.6). Lapsi saa puoli litraa äidinmaitoa jo parilla syötöllä, vaikka ilta- ja aamusyötöillä. Jos äiti ja vauva haluavat jatkaa imetystä pitempään, ei ole mitään syytä vierottaa 1-vuotiasta ja korvata äidinmaito lehmänmaidolla. Kyllä äidinmaito aina lehmänmaidon voittaa, onhan luonto sen suunnitellut juuri ihmislapsen tarpeisiin ja lehmänmaidon vasikan tarpeisiin!

Synnytyksen jälkeen erittyvä kolostrum on kunnon rautaisannos vauvalle ja melkoinen vasta-ainepommi. Tämän jälkeen maito muuttuu kypsäksi äidinmaidoksi. Tämän kypsän äidinmaidon koostumus pysyy suunnilleen samana vaikka imetys kestäisi vuosia. Vieroituksen aikana äidinmaito tiivistyy taas vähän kolostrumia muistuttavaksi "vasta-ainerokotukseksi" vierottuvalle lapselle (La Leche League International, 1998). Äidinmaidon koostumuksessa on hiukan vauvan tarpeista johtuvaa vaihtelua. Koostumus vaihtelee jonkin verran ainakin lapsen iän, nälkäisyyden, vuorokaudenajan, syötön vaiheen ja vallitsevan tautiuhan mukaan (Kuusisto, 1989). Esim. sairaan lapsen saama maito on erilaista kuin terveen. Se sisältää enemmän vasta-aineita, koska hän tilaa sylkikontaktin kautta äidiltään maidon välityksellä vasta-aineita.

Äidin oma ravitsemustila ei vaikuta paljoakaan äidinmaidon koostumukseen. Hyvissä oloissa elävien äitien ja köyhemmissä oloissa kehitysmaissa elävien äitien maito on pääosin (proteiini-, rasva-, hiilihydraattipitoisuus, volyymi) samanlaista. Rasvan koostumus vaihtelee äidin syömien rasvojen mukaan (tyydyttyneitä-tyydyttämättömiä). Vitamiini- ja hivenainepitoisuuksissa voi esiintyä eroja sen mukaan, miten äiti saa ko. ravinteita itse. (La Leche League International, 1998; Akre, 1989)

Äidinmaidon rasvapitoisuus vaihtelee vuorokaudenajan, vauvan imutekniikan ja nälkäisyyden, rintojen täysinäisyyden (siis kääntäen verrannollinen rinnoissa olevan maidon volyymiin) ja imetyksen tiheyden mukaan. Syötön alussa lapsi saa rinnasta vähärasvaisempaa etumaitoa. Takamaidon alkaessa herua äidinmaidon rasvapitoisuus kasvaa syötön edistyessä. Siksi on tärkeää, että vauva saisi imeä aina niin pitkään kuin haluaa, koska hän tietää itse, milloin on saanut tarpeeksi kaloreita. Tämän takia imetyksen kestoa ei koskaan tulisi määrätä kellosta mittaamalla. Äidinmaidon rasvapitoisuus on alempi jos imetysvälit ovat pitkät, mitä tiheämmin äiti imettää sitä suurempi on maidon rasvapitoisuus. (Dettwyler & Macadam, 1995)

Seuraavassa taulukossa on eriteltynä äidinmaidon koostumusta.
Ravintosisältö keskimäärin 100ml:ssa (Folkhälsoinstitutet, 1998):

Kansanterveyslaitos on selvittänyt rintamaidon koostumusta: http://www.ktl.fi/fineli/c603.html . Äidinmaidosta löytyi rautaa pieni määrä, <0,1 mg ja D-vitamiiniä, <0.1mikrog. Lisäksi äidinmaito sisältää myös mm. E- vitamiiniä ja B-ryhmän vitamiineistä riboflaviiniä (B2). Kivennäis- ja hivenaineista em. taulukossa listattujen lisäksi on löydetty magnesiumia ja seleeniä.

Rauta

Äidinmaidossa on rautaa suhteellisen vähän (alle 0,1mg/100ml), mutta se on erittäin hyvin imeytyvää: Äidinmaidon raudasta imeytyy 70%, lehmänmaidon 30% ja korvikkeiden 10%. Ihan tarkkaan ei tiedetä, miksi äidinmaidon rauta imeytyy niin hyvin, mutta todennäköisesti kyseessä on monien asioiden summa (esim sinkin ja kuparin otollinen pitoisuus saattaa olla osatekijä). Ja tuolla laktoferriini-entsyymillä on varmasti myös oma suuri merkityksensä, se nimittäin "varastaa" lapsen suolistossa olevilta bakteereilta rautaa lapsen käyttöön. Samalla laktoferriini ehkäisee vahingollisen bakteerikannan lisääntymistä. Tutkittaessa imetettyjä lapsia on todettu, että raudanpuuteanemia on erittäin harvinainen 6 - 8 kk täysimetetyillä lapsilla. Useammin anemiaa esiintyy max. 5 kk täysimetetyillä lapsilla. Aikainen kiinteiden aloittaminen saattaa häiritä äidinmaidon raudan imeytymistä. (Akre, 1989) Poikkeuksena ovat keskoset ja pienipainoisena syntyneet vauvat. Äidinmaidon rauta ei välttämättä riitä heidän tarpeisiin, jolloin imetyksen ja lisäraudan yhdistelmä estää mahdollista raudanpuuteanemiaa paremmin kuin korvikeruokinnan ja lisäraudan yhdistelmä. Eli imettävä äiti voi huoletta antaa pienenä syntyneelle vauvalleen lääkärin määräämät lisärautatipat, ne eivät haittaa äidinmaidon raudan imeytymistä. (Akre, 1989) Kiinteiden aloituksen jälkeen äidinmaidon raudan imeytymisen voi turvata maksimaalisesti, kun ei imetä kiinteän ruoan antamisen yhteydessä vaan hiukan aikaisemmin tai myöhemmin.

D-vitamiini

Vauvojen D-vitamiinin saantia on epäilty riittämättömäksi pohjoisessa Suomessa, jossa auringon UV-säteily on vähäistä. Äidinmaidossa on hyvin pieni määrä D-vitamiinia. Vielä ei ole selvyyttä, riittääkö vauvalle pelkästään tämä äidinmaidon D-vitamiini vai ei. Vaikka D-vitamiininpuutoksesta aiheutuva riisitauti on harvinainen täysimetetyillä vauvoilla, jopa pohjoisilla leveysasteilla (La Leche League International, 1998), ei D-vitamiinia kannata jättää antamatta ilman hyvää syytä. Uusimman kanadalaisen tutkimuksen mukaan D-vitamiinilisä pohjoisessa Kanadassa olisi tarpeellinen. Suomessa suositellaan D-vitamiinilisän antamista kahteen ikävuoteen saakka. Joidenkin uusimpien tutkimusten mukaan D-vitamiinia voisi olla hyvä antaa tätä pitempäänkin. Ei ole tietoa, olisiko pitkään imetetyillä (yli 2 vuotta) lapsilla tätä tarvetta.

Monille vauvoille D-vitamiini aiheuttaa vatsavaivoja (myös omalleni), jolloin voi kokeilla erimerkkisiä D-vitamiinivalmisteita. Jos mikään merkki ei sovi, kannattaa neuvotella lääkärin tai neuvolan kanssa, voisiko siirtää D-vitamiinin antamisen ajankohtaa myöhäisemmäksi, kunnes vauvan suolisto kehittyy paremmin sietämään sitä. Voi myös kokeilla, josko vauvan vatsa kestäisi ohjeannostusta pienemmän määrän D-vitamiinia. Esim. viiden tipan sijaan 1-2 tippaa ja välillä voi kokeilla, josko vatsa kestää hiukan isompaakin annosta. Luultavasti kuitenkin pelkkää äidinmaitoa saavan vauvan D-vitamiinintarve tyydyttyisi, jos hän saisi aurinkoa 10-30 minuuttia viikossa (Kuusisto, 1989).

Haitalliset aineet äidinmaidossa

Teollisuusmaissa on äidinmaidosta mitattu raskasmetalli- ja ympäristömyrkkypitoisuuksia (mm. dioksiinit, PCB:t ja joitakin hyönteismyrkkyjä). Ko. aineet kerääntyvät ihmisen rasvakudokseen ja lähtevät liikenteeseen elimistössä rasvan palaessa. Suurin osa poistuu elimistöstä eritteiden mukana, mutta osa joutuu rintamaitoonkin. Rankkaa painonpudotusta ei siksi suositella imetysaikana.

Raskasmetalli- ja ympäristömyrkky pitoisuudet ovat rintamaidossa onneksi huomattavasti vähentyneet tällä vuosikymmenellä. Uusimman tutkimuksen mukaan kuitenkin on todettu , että imetyksestä saatava hyöty on haittoja suurempi (Hoover, 1999). Tutkijat ovat havainneet, että esim. orgaanisten klooriyhdisteiden mahdolliset negatiiviset vaikutukset kumoutuvat äidinmaidon positiivisilla vaikutuksilla. Äidinmaidolla on positiivista vaikutusta mm. hermostolliseen kehitykseen. Tutkija ehdottikin, että imetystä rajoitetaan ainoastaan silloin kun äiti on altistunut esim. työperäisesti suurille organoklooriyhdiste määrille tai on syönyt organoklooriyhdisteillä huomattavasti saastunutta ruokaa.

Äidin polttaman tupakan haitta-aineet (nikotiini, raskasmetallit) ja nauttima alkoholi kulkeutuvat pieninä määrinä äidinmaitoon. Niistä enemmän omassa FAQ-jutussaan. Myös äidin syömistä lääkkeistä kulkeutuu osa äidinmaitoon. Käytettävän lääkkeen turvallisuus kannattaa tarkistaa lääkäriltä. Raskaus- ja imetysaikana sopivista lääkkeistä voi kysyä myös Väestöliiton teratologisesta tietopalvelusta, puh. (09) 4717 6500 (palvelu arkisin klo 9-12).

IMETYKSEN EDUT

Imetyksellä on selkeät ravitsemukselliset edut verrattuna korvikkeisiin. Imetyksellä on monia muitakin etuja sekä lapselle että äidille.

Äidinmaidon sisältämät immunologiset tekijät tukevat lapsen immuunijärjestelmän kehitystä, sekä auttavat sairastunutta lasta toipumaan taudistaan. Äidinmaito myös ennaltaehkäisee joitakin sairauksia. Sairas lapsi syö ja juo usein huonosti, mutta viihtyy paljon rinnalla. Hän saa maidosta vasta-aineiden lisäksi monipuolisen ravinnon. Näin imetetyn vauvan/lapsen kanssa ei joudu niin helposti hankaliin toimenpiteisiin (pakkojuotto, pahimmassa tapauksessa nenä-mahaletku) nestehukan torjumiseksi vaikeankaan sairauden aikana. Äidinmaito on esim. vatsataudissa olevalle lapselle parasta lääkettä.

Äidinmaidon rasvahapot ovat välttämättömiä aivojen kehitykselle. Imetetyt lapset saavat pulloruokittuja parempia tuloksia hermoston ja älykkyyden kehitystä kuvaavissa testeissä. Samoin ero näkyy imetettyjen hyväksi psykologisessa ja psykomotorisessa kehityksessä. (Hoover, 1999)

Vähäinenkin imetys lisää em. etuja lapselle. Äidinmaidon lisänä korviketta saavilla lapsilla äidinmaito parantaa myös korvikkeen imeytymistä.

Pitkästä imetyksestä on etua myös äidin terveydelle. On havaittu, että pitkä imetys vähentää äidin riskiä sairastua rintasyöpään ja munasarjasyöpään (Folkhälsoinstitutet, 1998). Munasarjasyöpäriskin pienenemisestä on todettu seuraavaa: imetys vähentää tautivaaraa 2,5 prosentilla kuukautta kohti, mutta puolen vuoden kuluttua vaikutus heikkenee (Helsingin Sanomat 17.8.1999). Rintasyöpäriski taasen pienenee kahdella tavalla: jos naista on imetetty vauvana ja jos nainen itse imettää kumulatiivisesti yli 24kk elämänsä aikana (Dettwyler & Macadam, 1995).

Imettävä äiti voi huoletta lähteä lapsensa kanssa ulkoilemaan, ostoksille tms., onhan hänellä aina mukanaan lapselle sopiva, terveellinen välipala tai ateria. Lisäksi hän edistää imetyksellä omaa terveyttään. Imetys tarjoaa myös isommallekin lapselle läheisyyttä, turvaa ja lohtua.

Lisää imetyksen eduista löytyy linkkisivujen linkeistä.

Imetystukilistan viestien pohjalta kokosi

Hanna Alasalmi, Eetun (12/98) äiti

Viitteet:
Akre, James. Infant Feeding - The Physiological Basis. WHO, Geneve, 1989.

Dettwyler, Katherine ja Macadam, Patricia toim. Breastfeeding: biocultural perspectives. Aldine De Gruyter. 1995.

Folkhälsoinstitutet. Amning idag. Förlagshuset Gothia, Tukholma, 1998.

Helsingin Sanomat 17.8.1999

Hoover, Sara M. Exposure to Persistent Organochlorines in Canadian Breast Milk: A Probabilistic Assessment. Risk Analysis. 19(4):527-545, 1999.

Kansanterveyslaitos, http://www.ktl.fi/fineli/c603.html .

Kuusisto, Ritva. Imetän ja hoivaan. WSOY 1989.

La Leche League International. Womanly Art of Breastfeeding. 1998. http://www.lalecheleague.org/

WHO:n dokumentti WHO/CDR/93.6