Jos yksi tai useampi näistä kohdista pitää paikkansa:

• vauva ei saa imemisotetta tai tuntuu hapuilevan sitä todella kauan
• vauvan imeminen sattuu
• nännit ovat kipeät tai verillä
• maito ei riitä
• vauva saattaa nukahtaa rinnalle, mutta ei kuitenkaan ole tyytyväinen oikein koskaan, vaan vaatii jo pian rinnalle, jossa syö vain hetken ja alkaa taas torkkua eli imetys ei oikein koskaan tunnu alkavan eikä loppuvan

on hyvin todennäköistä, että vauvalla on ongelmia imemisotteensa kanssa.

IDEAALI TAI NORMAALI TILANNE

Normaalisti rinta on suhteellisen syvällä vauvan suussa, nänni ei joudu kosketuksiin imemisvoiman kanssa, vaan vauva hieroo kielellään nännin ympärillä olevia kudoksia, ei itse nänniä. Hierova liike saa aikaan maidon erittymisen ja vaikuttaa myös maidon muodostumiseen lisäämällä hormonituotantoa aivoissa. Vain muutamalla prosentilla naisista on fyysisesti tilanne, jossa maitoa ei voi muodostua tarpeeksi. Vauva imee tiheämmin halutessaan lisää maitoa ja vieroittuessaan välit pitenevät, jolloin maidoneritys vähenee. Normaalitilanteissa vauva ei yleensä ime tuntikausia, vaan hän syö ja saattaa kyllä jäädä lupsuttelemaan rinnalle, mutta ei tarvitse tuntikausien aktiivista imemistä ja maito silti riittää. (Poikkeuksena ovat tietyt kaudet, joita alussa on tiheämmin!). Normaalisti on aivan mahdollista pitää vauvaa rinnalla "tuntikaudet" ilman, että rinnoissa näkyy siitä mitään jälkiä - oikeanlainen imetys ei siis rasita rintoja mitenkään.

ONGELMATILANNE

Yksi suurimpia alkuaikojen ongelmia on kuitenkin se, että rinnat eivät tunnu kestävän imetystä, vauvaa ei meinaa saada ottamaan rintaa, maito ei tunnu riittävän, eikä imetys koskaan oikein tunnu loppuvan. Kun asiaa kysyy vaikkapa tutulta tai terveydenhoitajalta, he saattavat sanoa, että imuote on kunnossa, koska vauva on ihan oikeannäköisesti rinnalla, tai että kaikilta se ei vaan suju tai maitoa tule tarpeeksi. Rinnatkin kestävät paremmin, kun imetysaikaa rajoittaa.

Vastaukset ovat väärin. Lähes kaikkien naisten rinnat kestävät imetystä, ja vieläpä suurimmalla osalla on riittävästi rintarauhaskudosta, jotta maitoa tulisi tarpeeksi. Jos olet kovin atooppinen, tutki ihosi yleiskuntoa muualta: onko iho kauttaaltaan huonossa kunnossa, vaiko vain nännit? Ongelma on useimmiten tekninen: lähes puolet vastasyntyneistä ei osaa automaattisesti imeä täysin oikein. Suurimmalla osalla ongelma paranee ajan kanssa eli kyseessä on opittava taito. Pieni osa ei saa ollenkaan otetta ja imetys helposti tyssää jo alkuunsa. Osa jää jonnekin välimaastoon ja ongelmat vaihtelevat: jos olet kovin runsasmaitoinen, maidon määrissä ei välttämättä ongelmaa näy ollenkaan eivätkä imetysajatkaan pitene. Vauvan saamat pullo ja tutti vaikuttavat asiaan, mutta imuote voi olla virheellinen ilman ensimmäistäkään tuttikokemusta. Myöhästynyt ensikontakti imetykseen, vauvan pienet syntymäviikot ja äidin rinnan muoto vaikuttavat myös kaikki, joten yhtä yksittäistä syytä virheelliselle imuotteelle ei ole.

Väärä imuote voi johtaa monenlaisiin asioihin. Hyvä vertaus on vähän vuotava letkuliitin: koska osa vedestä menee hukkaan, saman määrän saamiseen menee enemmän aikaa ja energiaa. Imeminen on siis vauvalle rankempaa ja hänen on vietettävä rinnalla enemmän aikaa saadakseen saman määrän maitoa. Hän joutuu lepäilemään, eikä saa vatsaansa samaan tapaan täyteen kuin jos pystyisi imemään kunnolla. Toisaalta taas väärä ote ei osu rinnoissa niihin kohtiin, jotka parhaiten viestittävät tilausta eteenpäin, ja varsinkin jos maitoa ei ole liioiksi asti, väärä imuote voi helposti johtaa siihen, että maitoa muodostuu liian vähän. Rinnoissa ei siis ole vikaa, vaan stimulaatiossa. Nännit menevät rikki, koska ne joutuvat imuvoiman runtelemaksi, eivät siksi, että iho ei voisi kestää normaali-imetystä.

MISTÄ TIEDÄN, ONKO TÄMÄ MEIDÄN ONGELMAMME?

Pelkästään ulkoisesti katselemalla ei voi päätellä, onko ote oikein. Jos epäilet imuoteongelmaa, seuraavasta tarkistuslistasta voi olla apua:

1. Saako vauva otteen heti, kun aloitat imetyksen? (Jos ei, ote ei vielä ole kunnolla löytynyt.)

2. Pitääkö vauva alahuulta ulospäin rullautuneena? (ei-vastaus viittaa oteongelmaan)

3. Kuuluuko vauvan imiessä ääniä? Putoaako rinta helposti kesken pois imetyksen? Saatko vetämällä rinnan pois suusta? (Kyllä-vastaus tarkoittaa virheellistä imuotetta, oikea ote on äänetön ja rinta ei lähde edes vetämällä, vaan ensin pitää posken kautta poistaa suussa oleva tyhjiö)

4. Sattuuko imettäminen vielä parin imun jälkeen? (Jos kyllä, ote ei ole kunnossa)

5. Minkälainen nänni on tullessaan pois suusta? (turpea, täysin pyöreä, pitkäksikin venynyt tarkoittaa että ote on ollut hyvä, mutta jos nänni on vähänkin littana, soikea tai siinä on valkoinen rantu, nänni on joutunut puristuksiin eikä ote silloin ole hyvä.)

Verille kuluneet nännit ovat aina merkki siitä, että imuote on väärin! Oikeassa imuotteessa nänni ei ole sellaisessa paikassa, jossa se voisi rasittua.

Joskus nännit voivat olla kipeät, arat tai kutisevat. Jos vauva on aiemmin imenyt aivan oikealla otteella, ja erityisesti jos teistä jompikumpi on sairastellut, saanut antibioottikuureja, tai sinulla on ollut emättimen hiivatulehdus, kannattaa lukea tietopaketit sammaksesta. Kaikki nännikivut eivät johdu imuotevioista. Sammas tulee herkemmin imuotteen johdosta rikkoutuneisiin nänneihin, mutta se ei itsessään kuluta ihoa vereslihalle.

PITÄÄKÖ TÄLLE TEHDÄ JOTAIN?

Jos väärästä otteesta ei ole teille haittaa, sitä voi vähitellen yrittää parannella, katsoa että vauvalla on aina hyvä asento jne. Useimmiten pienet hankaluudet helpottavat ihan itsestäänkin, kun vauva harjoittelee ja oppii imemään paremmin.

Mutta jos olet huolissasi maidon riittävyydestä tai nännit ovat niin kipeät, että niillä ei voi imettää, imemisotteen opettelu olisi ensiarvoisen tärkeää.

Kipeisiin rintoihin tarjotaan useimmiten ratkaisuksi rintakumia, ja monet käyttävät rintapumppua päästäkseen eroon rintojen rikkoontumisesta, mutta nämä molemmat kiertävät alkuperäisen vaivan eli sitä kautta vauva ei saa tilaisuuttakaan opetella parempaa otetta. Jos maidotulo on runsasta, kumista ei varsinaisesti ole haittaa, mutta vauvan voi olla vanhempana vielä vaikeampi päästä siitä eroon ja opetella rinnan imemistä. Yleisesti sanotaan, että sekä rintakumilla imettäminen että pumppaus eivät vedä vertoja vauvan suulle stimulaation antajana, ja jos maitoa tuntuu jo ennestään olevan niukasti, voi niihin siirtyminen entisestään vaikeuttaa tilannetta. "Paljas" imetys on paras maidontuotannon lisääjä.

KIPEIDEN RINTOJEN HOITO

Jos rinnat ovat kärsineet, tärkein ja lopullisin ongelman korjaaja on otteen parantaminen. Rintoja on kuitenkin tärkeä hoitaa kaikilla mahdollisilla keinoilla, jotta ne kestäisivät vauvan opetteluvaihetta:

• aina imetyksen jälkeen puristetaan tippa äidinmaitoa ja annetaan kuivahtaa rinnan päähän. Maito sisältää antibakteerisia aineita, rasvaa yms.
• apteekista saa voiteita nimeltä Bepanthen ja Lansinoh. Niihin on hyvä tutustua. Lansinoh on pelkkää puhdistettua lanoliinia ja se pitää rinnanpään mukavan pehmeänä, käytetään jokaisen syötön jälkeen. Bepanthen on lääkevoide, joka sisältää ihon uusiutumista nopeuttavaa B-vitamiinia, erityisesti kun rinnat ovat jo menneet rikki. Kummatkin vain pyyhitään pois ennen imetystä.
• paras konsti hoitaa jo rikkimenneitä rintoja on ns. kosteahoito. Kaupassa myydään maidonkerääjiä (englanniksi Breast Shell), joilla sen lisäksi, että voi kerätä tippuvaa maitoa, hoitaa nänniä niin, ettei se rupeudu. Rupihan lähtee pois heti seuraavalla syötöllä ja rinta on entistä kipeämpi. Kerääjät saa sujautettua liiveihin ja niitä voi pitää pitkiäkin aikoja, kunhan varoo, ettei rinnat pääse pakkautumaan eli ne eivät saa painaa kovasti. Niiden avulla rinnan ihon paraneminen on paljon nopeampaa.

IMUOTEVIASTA ON SIIS KYSE. MITÄ NYT TEHDÄÄN?

Imetysajoista, määristä

Vastasyntyneen tulisi imeä rintaa noin 10-12 krt/vrk, mutta hyvin suuretkin yksilölliset vaihtelut ovat mahdollisia, kuitenkin niin, että imetyksiä tulisi olla vähintään 8 krt/vrk. Mitään laskuria imetyksistä ei yleensä tarvitse pitää ja vauvalle on luonnollistakin pitää yksi tai kaksi pidempää väliä vuorokaudessa eli harvaa vauvaa voi syöttää mitenkään kellon mukaan. Määrät ovat lähinnä viitteellisiä siinä mielessä, että jos vaikka epäilee vauvan riittävää maidonsaantia, voi joskus olla hyödyllisempää lisätä muutamia imetyksiä päivään ennemmin kuin siirtyä lisämaitoihin. Tiheämpi imetys vaikuttaa hiukan viiveellä muodostuvan maidon määrään.

Kun vastasyntynyt aloittaa hamuilun, se tarkoittaa, että hän on valmis imemään. Itkiessään vauva on jo hätääntynyt ja esimerkiksi imuoteongelmaisella paras hetki rintaan tarttumiseen on mennyt. Jos opettelette imuotetta, kannattaa tarjota rintaa heti kun huomaa, että vauva hamuilee, hän on silloin parhaassa vireessä opetellakseen uutta asiaa.

Imetyksen kestoa ei ole syytä rajoittaa, mutta kun puhutaan imetysajoista, vauvan maidonsaannin kannalta on olennaista lähinnä hyvin aktiivisesti käytetty imemisaika, jolloin vauva hieroo rintaa kielellään ja saa rinnasta maitoa. Imiessään vauva on yleensä varsin keskittyneen näköinen, ja hänen leukansa tekee pienehköä nykivää liikettä samaan tapaan kuin ihmisellä, joka pureskelee jotain aivan hampaidensa kärjillä. Välillä suu tuntuu avautuvan isommalle ja nykivään liikkeeseen tulee tauko. Mitä pidempi tauko on, sitä enemmän vauva yleensä saa maitoa. On täysin normaalia, että imetyksessä on jaksoja, jolloin vauva tekee lähes pelkästään nykivää liikettä ja jos maitoa on kovasti tai herumisreaktio on kovin voimakas, vauva voi lopettaa nykivän liikkeen kokonaan ja pelkästään aukoa suutaan, jotta ehtii nielemään kaiken maidon, jota tulee, vaihtelua on kaikilla vauvoilla. Mutta vauvan maidonsaantia voi edellä mainitulla tavalla seurata, ja jos otteen kanssa on ongelmia, seuranta on tärkeämpää, jotta tietää, että vauvalla on myös jaksoja, jolloin hän saa imettyä rinnasta maitoa. Pitkätkään ajat rinnalla eivät auta, jos vauvalla ei ole ollenkaan sellaista otetta, että hän saa maidonerityksen käyntiin.

Kannattaa siis tarjota rintaa usein, ja pyrkiä välttämään esim. tutin käyttöä, että näkee sen ensihetken kun vauva alkaa hamuilemaan. Kun imettää, yrittää olla tarkka muodostuvan otteen kanssa ja jos laskee päivittäisiä imetyskertoja, ottaa huomioon sen ajan ja ne kerrat, jolloin vauva on pystynyt oikeasti imemään.

Imetysasennoista

Varsinkin ensimmäisiä kertoja itse imettäessään voi olla epävarmuutta asennoista. Kuvissa yleisimmin oleva perusasento, vauva äidin käsivarrella, ei ole paras mahdollinen otetta opeteltaessa. Aivan aloittelijalla parhaita asentoja ovat usein makuuasento ja imetystyynyn kanssa ns. football cradle, jossa vauvan jalat menevät äidin kainalon ali selän taakse ja vauvaa voi tukea saman puolen kädellä.

Opetteluasento voi olla mikä vain, mutta kiinnitä huomiota, että

• olet itse suorassa, jännittämättä selkääsi, niskaasi, käsiäsi (makuuasennossa tyynyjä voi laittaa niskan tueksi, selän taakse yms, syli-asennoissa on tärkeää laittaa vauvan alle tyynyjä niin, että et joudu kumartelemaan vauvan puoleen vaan vauva tulee ihan rinnan tasolle)
• saat rutistettua vauvan kiinni itseesi, hänen vatsansa sinua vasten
• saat yhden käden vapaaksi pitelemään rintaa
• saat vauvan pään joko a) tasaiselle alustalle tai b) sellaiseen otteeseen, että saat vauvan niskan kämmenelle, ja peukalon ja keskisormen lähestulkoon vauvan korviin (vauva ei saa olla opetteluvaiheessa äidin kyynärkuopassa)

Sinun asennollesi on tärkeintä, että se on mukava, jotta olet rauhallinen ja kiireetön, etkä saa esim. niskojasi jumiin. Vauvalle on tärkeintä niskan asento eli hän ei saisi olla kiertyneenä eikä myöskään leuka alas tai ylös kiskottuna.

Läheisyys on vauvalle hyvin tärkeää, eli hän ei saisi olla sinusta erillään, vaan mahdollisimman kiinni. Vauvan kädet aiheuttavat yleensä ärtymystä, koska ne vispaavat eestaas, mutta niillä on tarkoituksensa otteen opettelussa, joten niiden olisi hyvä antaa olla vapaana ja mieluiten antaa myös koskettaa rintoja imetyksen aikana. Vauva hahmottaa silloin paremmin rintaa ja omaa asentoaan, käsistä on hyötyä oikean asennon oppimisessa.

Kuvia erilaisista asennoista:

http://breastfeed.com/resources/articles/bfpositions.htm
http://www.babycenter.com/general/8784.html
http://www.city.toronto.on.ca/health/breastfeeding/breast_feading.htm

Kuinka ote muodostuu?

Pieni vauva aloittaa imemisen hamuamalla. Sillä hän ilmaisee olevansa halukas imemään ja hän tekee hamuamisliikettä myös päästäkseen rinnan lähelle. Hamuamisen pitäisi päätyä lähes sokeaan haukotukseen, jossa kieli tulee rentona alahuulen päälle. Jos vauva hamuaa, hänelle on vielä erittäin helppoa opettaa uutta imuotetta. Tuon haukotuksen ollessa suurimmillaan vauvan on tarkoitus haukata rintaa.

Jotta pystyisit tarjoamaan rinnan oikein, sinun on hyvä ensin vaikka ilman vauvaa opetella C-ote eli hampurilaisote. Rinta lepää kämmenelläsi ja peukalo tulee rinnan päälle jokin matka nännistä. Kevyesti puristamalla saat muokattua rintaa paremmin vauvan suuhun mahtuvaksi, mutta tärkeintä puristamisessa on se, että "otat mukaan hampurilaisesta muutakin kuin pihvin" eli se tärkeä kudos, jota vauvan suun on tarkoitus stimuloida, tulee myös mukaan. Jos rinta on pullea, sitä on hyvä litistää, mutta jos sinulla on hyvin raskaat ja löysät rinnat, litistämistä olennaisemmaksi tulee usein kiristys eli voit peukalolla vetää ihoa hiukan kireämmälle, jolloin nänni tulee voimakkaammin esiin ja paketti tulee napakammaksi vauvan ottaa suuhun. Muista siinäkin tapauksessa pitää peukaloa usean sentin päässä nännistä, jotta paketti sisältää tärkeän kudoksen.

Monilla vauvoilla on aluksi kadoksissa hamuamisen taito, varsinkin jos pullottelua tai äidistä erossa oloa on ollut paljon. Ajan kanssa taito yleensä löytyy, ja asiaa voi auttaa myös niin, että kokeilet antaa vauvalle uuden ensi-imetyskokemuksen. Eli otat teiltä molemmilta ylävartalon paljaaksi, olette lämpimässä ja mukavassa paikassa (sänky on ideaali), rinnassasi saa olla oikein voimakas maidon tuoksu eli voit vaikka sivellä nännin ympäristöön pari tippaa äidinmaitoa. Äidin ihon tuntu ja maidon haju vaikuttavat moniin vauvoihin niin, että he pyrkivät etsiytymään rinnalle ja aloittamaan hamuilua. Mitä pienempi vauva, sitä paremmin kikka yleensä toimii. Jos vauva ei tunnu hamuilevan, hänen suupieliään voi hivellä nännillä tai sormenpäällä. Pestyllä ja lyhytkyntisellä sormella voi leikitellä ensin huulilla ja sitten antaa vauvan imaista sormi kitalakea vasten, niin että kynsi tulee vauvan kieltä vasten. Monilla vauvoilla sormileikki vasta laukaisee kunnolla halun imeä ja sormella kokeilusta on sekin hyöty, että huomaat pian, jos vauvan kieli ei ole alhaalla. Jos vauva osaa käyttää kieltään oikein, kieli kiertyy sormen ympärille ja alkaa tehdä siinä hierovaa liikettä. (Jos kieli on hyvin ylhäällä, imuoteongelma on vaikeampi ja kannattaa ottaa suoraan yhteys imetystukihenkilöön.)

Sillä, miten rintaa tarjotaan vauvalle, on paljon merkitystä. Vauva avaa yleensä suunsa ammolleen, mutta hän ei välttämättä osaa napata rintaa oikeassa kulmassa tai määrässä. Äiti voi auttaa siinä paljon. Oikeassa otteessa rintaa on nännin alapuolelta vauvan suussa noin kaksinkertainen määrä nännin yläpuoliseen osaan verrattuna. Nänni osoittaa siis yläviistoon ja jakaa suussa olevan rinnan suhteessa 1/3 yläpuolella ja 2/3 alapuolella. Osa vauvoista pyrkii imemään rintaa niin, että nänni on hiukan liian alhaalla, jolloin nänni helposti litistyy yläkulmastaan ("yläkulma" siis suhteessa vauvan suuhun: jos vauva on imenyt sivuittain, "yläkulma" on vastaavaan reunaan osoittava puoli). Ongelma on helposti korjattavissa tarjoamalla rintaa vähän eri suhteessa.

Osa vauvoista yökkää rinnalle helposti ja alkaa vetää suutaan kiinni, koska he ovat tottuneet pitämään rintaa suussaan hiukan liian vähän. Vauvalle voi tarjota rinnan aika pontevastikin niin, että asettaa tähtäimeksi vauvan alahuulen. Sopiva kohta rinnasta on noin 3-4cm nännin alapuolelta ja vauvan avatessa suunsa ammolleen tuon kohdan pitäisi olla ensimmäinen joka koskettaa vauvan alahuulta. Saadessaan rinnan alakautta vauva ei tunne tukehtuvansa, vaan pystyy ottamaan rinnan suuhunsa oikein. Nänni ei saisi olla menossa ensimmäisenä suuhun, vaan sen tulisi olla ylempänä, osoittamassa kohti kitalakea. Jos vauva pyrkii sulkemaan suunsa pikaisesti, rinnan avulla voi hiukan painaa alaleukaa kohti, ja samalla auttaa rinnan yläosaa suuhun ennen suun sulkeutumista. Vasta kun alaosaa on suussa tarpeeksi, rinta voi ulottua suussa tarpeeksi syvälle. Vauva ei voi enää siirtää rintaa syvemmälle irrottamatta otettaan, koska hänen kielensä on jo pitkälle eteen työntyneenä, siksi rinnan on mentävä kerralla riittävän pitkälle.

Kun olet saanut rinnan vauvan suuhun, varmista heti, että olette mahdollisimman lähellä toisianne. Rinta saisi melkein nojata vauvan leukakuoppaan eli se ei saisi olla yhtään kireällä (etkä sinä saisi olla tässä vaiheessa kumartuneena epämukavasti vauvan puoleen!). Isoa tai löysää rintaa on hyvä tukea vielä, mutta puristusotetta pitää löysätä.

Eli otteen muodostaminen nopeana listana:

1. Hampurilaisote rinnasta
2. Vauvan suuta voi kutitella nännillä, jos vauva ei tunnu hamuilevan
3. Hamuaminen (tässä ei ole kiire - anna vauvan johtaa!)
4. Nänni kohti vauvan kitalakea, eikä ensimmäisenä menossa suuhun
5. Kun vauva avaa suunsa ammolleen, rinnan alapuoli kiinni vauvan alahuuleen
6. Otetta rinnasta kevyemmäksi, pysytään ihan kiinni ja tarvittaessa rintaa siirretään vielä nojaamaan enemmän leukaa vasten, ettei vauvan nenä peity tai rinnan alaosaan kohdistu vetoa, joka aiheuttaa otteen putoamisen pinnallisemmaksi

Jos ote nipistää, kuuluu maiskutus tai rinta pullahtaa suusta helposti vetämällä vielä parin imaisun jälkeen, ote on väärin ja se pitää korjata. Vauvan oppimisen kannalta on olennaista, että hän ei saisi imeä väärällä otteella, koska väärällä otteella jatkaminen vahvistaa hänelle mielikuvaa siitä, miten kuuluu toimia. Käytännössä tuo tarkoittaa lukemattomia korjauskertoja ensimmäisten päivien aikana. Jos et itse ole vielä imettänyt vauvaa, joka imee oikealla imuotteella, voi olla vaikeaa tietää, mille oikea ote tuntuu. Kokeile muunnella tapoja, joilla ohjaat rintaa suuhun: vähän enemmän nännin alapuolista osaa suuhun, nänniä suhteessa alemmas/ylemmäs. Vasta kokeilemalla huomaat, mikä sopii juuri teille, ja mikä ote tuntuu parhaimmalta. Mutta kun alat itse hahmottaa, miten rinnan kuuluisi olla suussa, ja ehkä huomaat saaneesi hyvän otteen ja huomaat sen tuntuvan eron, on helpompi käsittää, miksi hommaa tekee. Harjoitus tekee mestarin: anna teille molemmille aikaa!

LISÄÄ APUA?

Joskus toisen kirjoittamat ohjeet eivät vain aukea. Kannattaakin lukea useamman kirjoittamia ohjeita otteen parantamisesta. Tämän artikkelin alta näet joitakin linkkejä tältä ja muilta sivustoilta löytyvään imuotetietoon.

Jos tarvitset apua, tämä on yksi niistä aihealueista, joissa kannattaa luottaa asiantuntijoihin. Eli jopa sellaiset keskoset, jotka ovat olleet täysin pulloruokinnassa sairaalassa kuukausia, on voitu saada oikealla tekniikalla imetykselle. Ritva Kuusisto on auttanut monia äitejä, ja osalle paikallisista imetystukiyhmien vetäjistä on kasautunut paljon vinkkejä, joita voitte yhdessä pohtia. Ennemmin kuin murehtia yksinään, kannattaa ottaa yhteyttä lähimpään tukihenkilöösi ja keskustella, mistä saisit parhaiten avun ongelmiisi. Imuoteongelma on lähes aina korjattavissa, ja sen aiheuttamat ongelmat (rintojen kipeytyminen, pitkittyneet imetysajat, maidon riittämättömyys, äidin huonommuudentunne) olisivat vältettävissä.

Mira R.