Keltaisuuden kaksi tyyppiä

Maksa hajottaa bilirubiinin niin, että se pääsee poistumaan elimistöstä. Jos maksan toiminta häiriytyy esimerkiksi tiettyjen infektioiden aikana tai jos bilirubiinia suoleen kuljettavat tiehyet tukkeutuvat, vereen saattaa kerääntya tätä muuntunutta bilirubiinia ja aiheuttaa kellastumista. Tällöin muuntunut bilirubiini (konjugoitunut bilirubiini) näkyy virtsassa ja muuttaa virtsan ruskeaksi. Ruskea virtsa viittaa siihen, että kellastuminen ei ole "tavanomaista". Muuntuneen bilirubiinin aiheuttama keltaisuus on aina epänormaalia, usein vakavaa ja vaatii tarkkoja ja välittömiä tutkimuksia. Imetystä voi ja olisi hyvä jatkaa, paitsi jos kyseessä on jokin hyvin harvinainen aineenvaihdunnan sairaus.

Bilirubiinin kertyminen ennen kuin maksan entsyymi on alkanut sitä hajottaa saattaa olla normaalia – "fysiologista" kellastumista. Talloin kellastuminen alkaa toisena tai kolmantena päivänä, on pahimmillaan kolmantena tai neljäntenä ja alkaa sen jälkeen hävitä. Joskus muut tekijät, kuten esimerkiksi punasolujen normaalia nopeampi hajoaminen, saattavat pahentaa keltaisuutta. Koska imetys ei vaikuta asiaan, sitä tulisi jatkaa. Vauvan voimakas kellastuminen esimerkiksi punasolujen nopean hajoamisen vuoksi ei ole syy lopettaa imetystä. Imetyksen tulisi jatkua.

Äidinmaitokeltaisuus

On olemassa tila, jota yleisesti kutsutaan nimellä äidinmaitokeltaisuus. Sen aiheuttajaa ei tunneta. Diagnoosi voidaan tehdä, kun vauva on vähintaan viikon ikäinen. On tosin niin, että monilla äidinmaitokeltaisuudesta kärsivillä on ollut myös fysiologista keltaisuutta. Jos vauvan kokonaisvointi on hyvä, paino selkeässä nousussa täysimetyksellä, suolentoiminta vilkasta, pissa runsasta ja vaaleaa, mutta vauva kuitenkin kellastuu, on todennäkoisesti kyseessä äidinmaitokeltaisuus. Tosin virtsatulehdus, kilpirauhasen vajaatoiminta ja muutama muu harvinainen sairaus saattavat aiheuttaa samankaltaisia oireita. Äidinmaitokeltaisuus on pahimmillaan 10 – 21 päivän iässä, mutta saattaa kestää jopa kahdesta kolmeen kuukautta. Äidinmaitokeltaisuus on normaalia. Yleensä imetystä ei tarvitse lopettaa edes lyhyeksi aikaa. Mitkään tutkimustulokset eivät viittaa siihen, että tällainen keltaisuus aiheuttaisi vauvalle ongelmia. Imetystä ei tarvitse keskeyttää “taudinmääritystä varten”. Jos vauva selkeästi kasvaa hyvin pelkällä äidinmaidolla, ei ole ainoatakaan syytä lopettaa imetystä tai antaa edes lisämaitoa. Kellastumisen ajatellaan olevan asiaankuulumatonta, koska korvikeruokitun vauvan kehitys oletetaan normiksi, johon imetettyjä sitten verrataan. Tällainen ajattelu on logiikanvastaista, vaikkakin maailmanlaajuista terveydenhuollon ammattilaisten piirissä. Korvikkeella ruokittu vauva kellastuu yli viikon ikäisenä vain harvoin, ja jos näin tapahtuu, jotain on yleensä vialla. Niinpä luullaan, etta äidinmaitokeltaisuudesta kärsivälle vauvalle "täytyy tehdä jotain". Kokemuksen mukaan useimmat täysimetetyt, terveet ja hyvin kasvavat vauvat kuitenkin ovat jonkin verran keltaisia viiden, kuuden viikon iässä ja myöhemminkin. Kysymys onkin siitä, onko normaalia ETTEI vauva ole kellastunut ja pitäisikö siitä huolestua. Imetystä ei pidä lopettaa äidinmaitokeltaisuuden takia.

Liian vähäisen ravinnon aiheuttama keltaisuus

Vauvan liian vähäinen maidonsaanti saattaa ylläpitää veren normaalia korkeampaa bilirubiinitasoa tai pitkittää vauvan keltaisuutta. Syynä maidon vähyyteen voivat olla äidin hidas maidonnousu, imetystä rajoittavat rutiinit sairaalassa tai huono imuote, jolloin vauva ei pysty hyödyntämään kaikkea saatavilla olevaa maitoa (katso Saako vauva tarpeeksi maitoa?). Kun vauva saa vain vähän maitoa, hänen suolentoimintansa hidastuu, jolloin suolistoon eriytynyt bilirubiini pääsee imeytymään takaisin verenkiertoon sen sijaan, että poistuisi ulosteen mukana elimistöstä. Paras keino välttää liian vähästä maidosta aiheutuvaa kellastumista on siis saada imetys käyntiin mahdollisimman hyvin. (katso Imetys – aloita oikein). Imetyksen lopettaminen tai korvikkeen antaminen ei ratkaise tilannetta. Jos vauva imee hyvin, pelkästään imetyskertojen lisääminen saattaa edesauttaa veren bilirubiinitason nopeampaa madaltumista, mitään erityistoimenpiteitä ei tarvita. Jos imetyksessä on ongelmia, imuotteen parantaminen tehostaa imemistä, jolloin vauva saa enemmän maitoa. Myös rinnan painaminen imetyksen aikana saattaa auttaa (katso Rinnan painaminen imetyksen aikana). Mikäli imuotteen parantaminen ja rinnan painaminen eivät auta, lisämaito olisi hyvä antaa imetysapulaitteella (katso Imetysapulaitteen käyttäminen).

Valohoito

Valohoito lisää vastasyntyneen nesteentarvetta. Jos vauva osaa imeä hyvin, imetyskertojen tihentäminen riittää lisätarpeen tyydyttämiseen. Mikäli vauva kuitenkin tarvitsee enemmän nestettä, anna lisämaitoa imetysapulaitteella. Käytä lypsettyä äidinmaitoa, glukoosiveden ja lypsetyn äidinmaidon sekoitusta tai pelkkää glukoosivettä mieluummin kuin äidinmaidonkorviketta.

Kirjoittanut Tri Jack Newman, kääntänyt alkuperäistekstistä Handout #7, Breastfeeding and Jaundice Riikka Kouhi

Vapaasti kopioitavissa ja välitettävissä edelleen sillä ehdolla, että tekstiä ei käytetä missään sellaisessa yhteydessä, jossa WHO:n koodia äidinmaidonkorvikkeiden markkinoinnista rikotaan.