Tri Jack Newmanin artikkeleita imetyksestä

Imetys on luonnollinen tapa ruokkia vauva tai pieni lapsi ja ihmisen maito on nimenomaan ihmisvauvoille tarkoitettu. Useimmat lehmänmaito- tai soijamaitokorvikkeet ovat vain pintapuolisesti samanlaisia ja muuta väittävä markkinointi on harhaanjohtavaa. Imetys on yleensä helppoa ja ongelmatonta useimmille äideille. Hyvä alku auttaa varmistamaan, että imetyksestä tulee iloinen kokemus sekä äidille että vauvalle.

Suurin osa äideistä kykenee imettämään vauvojaan neljästä kuuteen kuukautta. Itse asiassa monet äidit tuottavat maitoa yli tarpeen. Valitettavasti pulloruokintaan perustuvat, vanhentuneet sairaalarutiinit vallitsevat vielä liian monessa terveydenhuoltoalan laitoksessa ja tekevät imetyksestä vaikeaa tai jopa mahdotonta joillekin äideille ja vauvoille. Ensimmäiset päivät voivat olla ratkaisevia imetyksen käynnistymisessä ja vakiintumisessa. Vaikka alku olisi kamalakin, monet äidit ja vauvat selviytyvät silti hyvin.

Imetyksen juju on saada vauva hyvin rinnalle. Vauva, joka on oikein rinnalla, saa hyvin maitoa. Jos vauvalla on huono imuote, hänellä on vaikeuksia saada maitoa, etenkin jos maitomäärä on vähäinen. Huono imuote on kuin annettaisiin vauvalle pullo, jonka tutissa on liian pieni reikä - pullo on täynnä maitoa, mutta vauva ei saa sitä tarpeeksi. Vauvan vääränlainen imuote voi aiheuttaa äidille kipua. Jos vauva ei saa tarpeeksi maitoa, hän usein viipyy rinnalla pitkään ja se taas lisää kipua. Valitettavasti kuka vain voi sanoa, että vauva on rinnalla hyvin, vaikka hän ei olisikaan. Liian moni, jonka pitäisi tietää millainen on hyvä imuote, ei sitä vain tiedä.

Tässä muutamia tapoja, joilla voidaan tehdä imetyksestä helppoa:

1. Vauvan tulisi saada olla rinnalla välittömästi syntymän jälkeen. Suurin osa vastasyntyneistä voi olla rinnalla minuuttien sisällä syntymästä. Tutkimus on osoittanut, että saadessaan mahdollisuuden monet vain minuuttien ikäiset vauvat ryömivät äitinsä vatsalta rinnoille, tarttuvat rintaan ja alkavat imemään. Tämä prosessi voi kestää tunnin tai pidempäänkin, mutta äidille ja vauvalle tulisi antaa aikaa tähän yhdessä toisistaan oppimiseen. Vauvat, jotka saavat tämän tehdä, selviävät imetyksestä vähemmillä ongelmilla. Prosessi ei vaadi äidiltä ponnistelua, joten on täysin pötypuhetta, ettei tätä voisi toteuttaa, koska äiti on väsynyt synnytyksen jälkeen. Tutkimukset ovat myös osoittaneet, että äidin ja vauvan ihokontakti pitää vauvan yhtä lämpimänä kuin keskoskaappi.

2. Äidin ja lapsen tulee olla yhdessä. Ei ole lääketieteellistä syytä erottaa terveitä äitejä ja vauvoja toisistaan edes lyhyeksi ajaksi. Rutiininomainen äitien ja vauvojen toisistaan erottaminen syntymän jälkeen on vanhentunut tapa. Syynä tähän on usein se, että halutaan antaa vanhempien ymmärtää, kenellä on määräysvalta (sairaala) ja kenellä ei (vanhemmat). Monesti käytetään tekosyitä erottamiseen, esimerkiksi vauvan ennen syntymää ulostama mekonium. Vauva, joka on ulostanut ennen syntymäänsä, mutta voi hyvin muutaman minuutin kuluttua syntymänsä jälkeen, tulee olemaan kunnossa eikä tarvitse useiden tuntien tarkkailua keskoskaapissa. Ei ole myöskään todistettu, että vauvoistaan erotetut äidit olisivat levänneempiä. Päinvastoin he ovat levänneempiä ja vähemmän stressaantuneita, jos saavat olla vauvojensa kanssa. Äidit ja vauvat oppivat nukkumaan samassa rytmissä. Kun vauva alkaa heräillä ruokailemaan, myös äiti alkaa luonnostaan heräillä. Tämä ei ole äidille niin rasittavaa kuin herätä syvästä unesta, jossa äiti usein on, jos vauva on muualla herätessään. Vauva ilmaisee monella tavalla olevansa valmis syömään ennen kuin alkaa itkemään. Esimerkiksi vauvan hengitys voi muuttua tai hän alkaa venytellä. Kevyessä unessa oleva äiti herää, maito alkaa herua ja rauhallinen vauva alkaa tyytyväisenä imeä. Vauva, joka on itkenyt jonkin aikaa ennen rinnalle yrittämistä, voi kieltäytyä ottamasta rintaa vaikka olisi nälkäinen. Äitejä ja vauvoja tulisi rohkaista sairaalassa nukkumaan vierekkäin. Äideille tämä on loistava tapa levätä imetyksen aikana. Imetyksen tulee olla rentouttavaa, ei väsyttävää.

3. Vauvalle ei tule antaa tuttia. Nännihämmennyksen olemassaolosta näyttää olevan erimielisyyttä. Vauvoillle kelpaa mikä tahansa, mistä neste virtaa nopeasti ja he voivat sitten kieltäytyä muusta. Niinpä ensimmäisinä päivinä kun äidin maitomäärä on vähäinen (kuten luonto on tarkoittanutkin) ja vauvalle annetaan pullosta (niin kuin luonto on tarkoittanutkin?), josta neste virtaa nopeasti, vauva alkaa pitää parempana nopeampaa virtausta. Ei tarvitse olla mikään ruudinkeksijä ymmärtääkseen tämän, siitä huolimatta monet terveydenhuoltoalan ammattilaiset eivät tätä ole sisäistäneet. Nännihämmennykseen sisältyy monia ongelmia, mm. vauvan imuote ei ole niin hyvä kuin voisi olla, vauva saa vähemmän maitoa ja/tai äidin nännit kipeytyvät. Vaikka vauva hyväksyy molemmat ruokintatavat ei tarkoita sitä, ettei pullolla olisi kielteisiä vaikutuksia. Jos vauva tarvitsee lisäruokaa, miksi käyttää keinotekoista tuttia?

4. Imetyksen kestosta tai imetyksien välisestä ajasta ei pitäisi olla rajoituksia. Vauva, joka saa hyvin maitoa, ei ole rinnalla tunteja kerrallaan. Jos vauva on rinnalla tunteja, kyse on yleensä siitä, että vauvalla on huono imuote eikä hän saa imettyä kaikkea maitoa mitä on tarjolla. Hanki apua imuotteen korjaamiseen ja auta vauvaa saamaan enemmän maitoa lypsämällä sitä vauvan suuhun imetyksen aikana. Tämä auttaa - ei huvitutti, ei pullo, ei vauvan vieminen hoitoon.

5. Vettä, sokerivettä tai korviketta lisäravintona tarvitaan harvoin. Usein lisäravinnon antaminen voidaan välttää, kun vauva saadaan hyvin rinnalle ja hänet saadaan imemään hyvin saatavilla oleva maito. Jos asiantuntija ei ole katsonut imetyksesi sujumista ja sinulle kuitenkin sanotaan, että lisäravintoa tarvitaan, pyydä apua joltakin, joka tietää asiasta. Lisäravinnon antamiselle on vähän perusteita ja tavallisesti sitä ehdotetaan vain sairaalan henkilökunnan mukavuuden vuoksi. Jos lisäravinto on tarpeen, se tulisi antaa imetysapulaitteella eikä kupista, sormisyöttölaitteella, ruiskulla tai pullolla. Paras lisäravinto on äidin oma kolostrum eli ternimaito. Se voidaan sekoittaa sokeriveteen, jos maitoa on hyvin vähän. Korvike on hyvin harvoin tarpeen ensimmäisinä päivinä.

6. Onnistumisen kannalta kunnollinen imuote on ratkaiseva. Tämä on avain onnistuneeseen imetykseen. Valitettavasti liian monia äitejä "auttavat" ihmiset, jotka eivät tunnista hyvää imuotetta. Ole epäluuloinen, jos kipeistä nänneistäsi huolimatta kahden päivän ikäisen vauvasi imuotetta sanotaan hyväksi. Pyydä apua joltakulta asiasta tietävältä. Ennen kuin lähdet sairaalasta, vauvan imuote (leuka alas – tauko – leuka kiinni -tyyppinen imu) sekä maidon saanti tulisi tarkistaa. Jos lähdet sairaalasta ennen näiden asioiden tarkistamista, hanki pian apua kokemusta omaavalta taholta.

7. Ilmaiset korvikenäytteet ja korvikefirmojen kirjallisuus eivät ole lahjoja. Näillä "lahjoilla" on vain yksi tarkoitus - saada sinut käyttämään korviketta. Se on tehokasta, mutta erittäin epäeettistä markkinointia. Mikäli saat tällaisia ”lahjoja” terveydenhuoltoalan ammattilaiselta, pohdi kannattaako hän imettämistä ja onko hänellä tietämystä imetyksestä. "Mutta tarvitsen korviketta koska vauva ei saa tarpeeksi maitoa!" Ehkä, mutta todennäköisemmin et ole saanut pätevää apua ja vauva ei yksinkertaisesti saa kaikkea tarjolla olevaa maitoasi. Ja vaikka tarvitsisit korviketta, kukaan ei saa ehdottaa tiettyä merkkiä eikä antaa ilmaisia näytteitä. Hanki asiantuntevaa apua, korvikenäytteet eivät sitä ole. Joissakin olosuhteissa imetyksen varhainen aloitus voi olla mahdotonta. Yleensä lääketieteelliset syyt (kuten äidin lääkitys) eivät ole todellisia syitä viivästyttää tai lopettaa imetystä. Voit saada väärää tietoa asiasta, hanki apua asiantuntijalta. Ennenaikaisesti syntyneiden vauvojen imetys voidaan aloittaa paljon aikaisemmin kuin se yleensä sairaaloissa aloitetaan. Itse asiassa tutkimukset osoittavat, että imetys aiheuttaa keskosille vähemmän stressiä kuin pulloruokinta. Ikävä kyllä monet keskosten parissa työskentelevät terveydenhoitoalan ammattilaiset eivät ole tästä tietoisia.

Kirjoittanut Tri Jack Newman, kääntänyt Anne Paakkanen

Vapaasti kopioitavissa ja välitettävissä edelleen sillä ehdolla, että tekstiä ei käytetä missään sellaisessa yhteydessä, jossa WHO:n koodia äidinmaidonkorvikkeiden markkinoinnista rikotaan.