Aloin lypsää heti omana sairaala-aikana, ensin aika harvakseltaan mutta maidon noustua 3,5 päivää sektiosta,oli lypsettävä useammin. Sitten lypsinkin seuraavat 3kk 6-8 kertaa vuorokaudessa. Aluksi maitoa tuli tipoitellen ja aika vähäsen ensimmäiset viikot muutenkin. Välillä tuli vain 15-20ml molemmista rinnoista yhteensä, vaikka lypsin 20-30 minuuttia per rinta. En kuitenkaan luovuttanut, koska kaikki oma maito vauvoille oli niin tärkeä asia. Myöhemmin sain lypsettyä kyllä yli desinkin kerralla, aamuisin.

6,5 viikon iässä toinen vauvoista pääsi ensimmäistä kertaa elämässään tutustumaan rintaan. Oli se hieno hetki. Otetta oli tietysti vaikea saada ja ei vauva kauaa jaksanutkaan harjoitella.  Toinen tyttö oli tuolloin vielä kipeämpi suolistoleikkauksen jäljiltä, mutta 8 viikon iässä hänkin pääsi rinnalle. Eka imemiskokeilu oli teho-osastolla, mutta imetysharjoittelut tapahtuivat pääasiassa jatkohoitopaikassa. Alku oli molempien kanssa todellista takkuamista, sillä imetyksen harjoittelua rajoitettiin sairaalassa rankasti. Vain 15-20 minuuttia kerran päivässä saimme harjoitella ja eihän siitä juuri mitään tullut. Aika pian kuitenkin aloin pitää yli puolikin tuntia vauvaa rinnalla, jos vauva halusi. Syöttöpunnitukset olivat aika stressaavia, etenkin, kun meidän huoneen vaa’assa oli jotain vikaa aina välillä.

Vauvat oppivat tietysti ensin imemään pullosta, koska jotain omaa syömistä oli pakko tulla, että pääsisimme kotiin. Ohjausta emme saaneet sairaalassa juurikaan, hoitaja yleensä vain tuijotti vieressä ja välillä otti tissistä kiinni ja työnsi sitä vauva suuhun... Yksi ihana hoitaja kyllä opasti, neuvoi ja paneutui imetysohjaukseen, mutta ikävä kyllä hän hoiti meitä vain yhden päivän. Välillä minulle huomautettiin, että yhteisimetys helpottaisi herumista. Mutta herumisessa tai maidontulossa ei ollut mitään vikaa (korviketta kyllä meni vajaa 1dl-2dl päivässä per vauva). Yhteisimetystä kokeiltiin aika huonolla menestyksellä sairaalassa. Aina, kun toisen sai imemään, irtosi toinen jne.

Sairaala-ajan lähetessä loppuaan lisäsin itsenäisesti imetysharjoittelua ja löyhensin tyttöjen ruoka-aikoja sen verran kuin sairaalan sääntöviidakossa oli mahdollista. Molemmat alkoivat pikkuhiljaa hoksata, että tissi onkin ruokaa, ei nukkumista varten... Silti syöttöpunnitusten mukaan saivat rinnasta pieniä määriä siinä rajoitetussa ajassa, 5-30ml kerralla. Toisella vauvalla oli parin päivän ajan sairaalassa ollessa rintaraivareita. Se oli kyllä tosi raskasta, kun juuri oli päästy imetyksen onneen. Sinnikkäästi tarjosin rintaa, kanniskelin ja sitten tyttö suostui imemään. Toisen tytön rintaraivarit tulivat vasta kotona. Hän oli hieman hankalampi tapaus, yölläkin jouduin kävellessä imettämään. Onneksi rintaraivarikaudet eivät kestäneet kauaa ja sen jälkeen olikin ihan auvoisaa.

Etsin tietoa netistä ja otin yhteyttä imetysohjaajaankin. Hän lupasi tulla tyttöjen kotiuduttua kotikäynnille, mutta loppujen lopuksi häntä ei sitten tarvittukaan. Kotona sitten päätin, että annan vauvojen olla rinnalla niin paljon kuin haluavat ja halusivathan he. Aluksi oli vielä otteiden kanssa ongelmia ja yhteisimetystä ei voinut ajatellakaan. Imuotteet olivat sairaalassa jo olleet ihan oikein, mutta haparointia tapahtui siis vielä kotonakin aluksi.

Jatkoin edelleen ahkeraa lypsämistä ja se oli välillä haitaksi imetykselle, kun olin juuri saanut oikein kunnolla lypsetyksi niin vauva(t) heräsi. Pikkuhiljaa tytöt oppivat paremmin ja paremmin imemään rintaa, vaikka välillä olikin aikamoista takkuamista sen kanssa. Mutta koska olen päättäväinen ja jääräpää  (periytetty myös lapsille tuo ominaisuus), en luovuttanut vaan jatkoin sinnikkäästi imetystä lypsyn ohella.

Lopulta kyllästyin lypsämiseen totaalisesti ja lopetin sen. Annoin vauvojen syödä rinnasta ja ihan hienosti jaksoivatkin! Korviketta meni siinä vaiheessa vielä pari kertaa vuorokaudessa. Pikkuhiljaa jäi pullotankkaukset pois. Ensin jäi yöpullot (ei jaksettu enää hakea, joten kokeiltiin ilman ja hyvin onnistui), sitten aamupullot, iltapäiväpullot ja viimeisinä iltapullot. Pikkuhiljaa vaan lisäsin imetystä, annoin vauvojen olla paljon rinnalla ja tyytyväisinä he imivätkin. Myös yhteisimetys alkoi sujua. Aina välillä kokeilin sitä, ja kerran sitten vauvat kiinteästi toisiaan tuijottaen alkoivat yhtä aikaa imemään. Edelleen imetän heitä yhtä aikaa samassa asennossa, imetystyynyn päällä vauvojen jalat kainaloissani.

Kaiken kaikkiaan voin sanoa, että sinnikäs 3kk:n lypsy ja vielä sinnikäämpi 1,5 kuukauden harjoittelu tuotti tulosta: yhteisimetys sujuu hienosti ja muutenkin imetys sujuu ja vauvat sekä äiti nauttivat. Täysimetyksellä ehdittiin olla vajaa pari kuukautta, kiinteät aloitimme pikkuhiljaa 5kk:n iässä (eli keskossuositusten mukaan myöhässä.) Tällä hetkellä tytöt ovat lähes 10kk ikäisiä tissivauveleita, jotka edelleen imevät suht usein päivin ja öin. Erittäin tärkeäksi ovat imetyshetkemme muodostuneet ja siksi imetys saakin jatkua vielä, toivottavasti reilusti yli yhden ikävuoden.

Keskoskaksosten äiti

 

Ps. Tarina on kirjoitettu, kun kaksoset olivat 10 kuukauden ikäisiä. Imetin heitä lopulta 2v 4kk:n ikään ja 1,5 -vuotiaina lopetin yöimetykset.