Keskosia ruokitaan useimmiten aluksi joko suonensisäisellä ravintoliuoksella tai nenämahaletkun kautta (useimmiten letkulla). Jos lasta ruokitaan nenämahaletkulla, tulee hänelle antaa imeä tuttia ruokailun yhteydessä - tämä parantaa ruuan sulamista. Mahdollisimman pian tulisi myös siirtyä säännöllisistä ja ennaltamäärätyn kokoisista aterioista yksilöllisen tarpeen mukaisiin (siis mahdollisimman lapsentahtisiin) aterioihin, koska säännölliset ateriat heikentävät oman näläntunteen kehittymistä. Jos äiti haluaa imettää, ei lapselle tulisi lainkaan tarjota tuttipulloa, vaan maito tulisi tarjota kupista. Tuttipullosta imeminen on keskoselle hyvin raskasta, koska hän ei pysty silloin itse säätelemään maidon tulon nopeutta tai määrää.
Jotta äidin oma maidontuotanto käynnistyisi, tulisi hänen aloittaa lypsäminen mieluiten jo synnytyspäivänä. Esimaito eli kolostum kannatta lypsää käsin, koska maitomäärät ovat yleensä pieniä ja katoavat siksi pumpussa. Nämä tipat ovat kuitenkin lapselle erityisen tärkeitä. Käsin lypsäessä nänni saa myös enemmän stimulaatiota ja maidontuotanto paranee. Myöhemmin, kun maitomäärä kasvaa, useimmat siirtyvät käyttämään sähköpumppua, mutta myös silloin tulisi lypsäminen aloittaa käsin. Jotta äiti pystyy tuottamaan riittävästi maitoa lapsen tarpeisiin, tulisi hänen lypsää vähintään 6 kertaa vuorokaudessa. Koska lapsen läheisyys usein laukaisee herumisrefleksin, kannattaa äidin pumpata usein sairaalassa lapsen läheisyydessä ja varsinkin ihokontaktin aikana/jälkeen.
Imetyksen harjoittelu alkaa ihokontaktista. Kun lapsi vain on riittävän hyvässä kunnossa, tulisi hänen saada olla äidin vatsalla/rinnalla. Seuraava vaihe on, että lapsi nostetaan rinnan lähelle, suu nännin luokse. Äiti voi puristaa pienen tipan maitoa, jotta lapsi voi tuntea maidon tuoksun. Pikkuhiljaa hän ehkä avaa suutaan ja nuolee rintaa. Ja kun lapsi sitten on kypsä, ottaa hän rinnan suuhunsa ja alkaa imeä. Tämä prosessi voi viedä viikkoja - jopa pari kuukautta.
Kun lapsi alkaa imeä rintaa, tulisi letkulla annettavan ruuan määrää vähentää. Jo ateria ennen kuin äiti tulee imettämään tulisi olla pienempi, jotta lapsi heräisi nälkään. Nälkäinen lapsi on kiinnostuneempi imemisestä ja silloin paremmat onnistumisen mahdollisuudet. Vaikka lapsi imisi vain vähän aikaa, voidaan letkuruuan määrää vähentää.
Imetyksen alkuvaiheessa yhteispeli vanhempien ja hoitohenkilökunnan välillä ensiarvoisen tärkeää. Lapsen painonnousu saattaa hidastua tai jopa pysähtyä hetkeksi letkuruokinnasta imetykseen siirryttäessä. Tällöin äiti tarvitsee erityisen paljon tukea ja luottamusta hoitohenkilökunnan taholta.
Katja Koskinen, kahden lapsen äiti, kätilö