KYSYMYS ON MAIDON LISÄÄMISESTÄ

Kyse ei oikeastaan ole korvikkeen käytön vähentämisestä, vaan maidon käytön lisäämisestä.

Yleensä on niin, että rinnoilla ei itse asiassa olisi mitään vaikeuksia tuottaa paljonkin enemmän maitoa - äiti vain ei tiedä miten tämän saisi järjestettyä, tai vauva ei ole kovin innokas imemään tms. Jos viestin maidon tarpeesta saa menemään läpi ja osaa antaa rinnoille mahdollisuuden, maidon eritys alkaa automaattisesti kasvaa.

Joskus tavoitteena voi myös olla, ettei korvikkeen määrä ainakaan lisääntyisi. Jos et uskalla toivoa, että korvikkeesta pääsisi pian kokonaan eroon, aseta tämä ensimmäiseksi tavoitteeksi.

Vauvan ravinnontarve kasvaa ensimmäisen kuukauden aikana nopeasti, tässä vaiheessa on jo melkoinen voitto jos kasvava tarve voidaan tyydyttää lisääntyvällä äidinmaidolla. Korviketta käytettäessä käy helposti niin, että juuri sen menekki lisääntyy - on niin helppoa pikkuhiljaa lisätä annosta, jos lisämaitoa joka tapauksessa täytyy antaa.

PELKÄÄN, ETTÄ VAUVA ON NÄLKÄINEN

Useimmista äideistä tuntuu vaikealta kestää, että imettäessä ei voi tarkasti tietää kuinka paljon ravintoa vauva rinnasta saa.

Virtausmittaria rinnan sivuun kaipaa erityisesti silloin, kun alunperinkin korviketta on alettu käyttää, koska on ollut epäilystä saako vauva tarpeeksi maitoa. Äidin huoli lapsen nälästä voi olla todella suuri - ja luottamus omaan imetykseen pieni.

Lohdutukseksi voi sanoa: kun korviketta pyritään vähentämään, vauvan kuuluukin olla nälkäinen - ja suunnata nälkäänsä imutteluun. Vauva ei kärsi pienestä nälästä, nälkä on luonnollinen ja hyvä tunne, niin kauan kuin hänellä on mahdollisuus tehdä jotain nälkänsä tyydyttämiseksi.

Tietysti tässä vaiheessa täytyy tarkkailla vauvaa tavallista tarkemmin. On kaksi keinoa tietää, että vauva saa tarpeeksi ravintoa:

1. Vauvan kasvun seuraaminen. Neuvolan kanssa voisi sopia, että seuraavina muutamana viikkona käydään punnituksessa kerran viikossa. Monissa neuvoloissa vaakaa voi käydä käyttämässä ilman ajanvaraustakin. Vaakoja voi myös vuokrata, ja joku rohkea ja omapäinen käy mittaamassa vauvansa kaupan hedelmävaa'alla.
2. Vauvan vaippojen kastuminen. Virtsan määrä ei saa yhtäkkiä vähetä, eikä virtsa muuttua vahvan väriseksi ja tuoksuiseksi "tiiviimmäksi tavaraksi".

Sen sijaan levottomuus ja jatkuva rinnalle haluaminen eivät ole merkkejä "pahasta" nälästä vaan hyvästä, terveestä reaktiosta siihen, että vauvalle annetaan mahdollisuus "tilata" itse tulevat sapuskansa rinnalta.

MISTÄ TIEDÄN, KUINKA PALJON KORVIKETTA VAUVA OIKEASTI TARVITSEE?

Jos korviketta on pidemmän aikaa annettu yli desilitra vuorokaudessa, sitä ei saa jättää pois yhtäkkiä, vaan vähitellen.

Aloita katsomalla, missä nyt mennään. Jos et vielä ole täysin selvillä korvikkeen menekistä ja imetyksien kulusta, pidä muutama päivä kirjaa niistä.

Voit saman tien aloittaa käytännön, että pyrit aina imettämään ennen korvikkeen antamista, ja ehkä tehdä niinkin, että kun olet antanut imetyksen jälkeen hieman korviketta, kokeilet josko rinta kelpaisi uudelleen. Varsinkin, jos korvikkeen määrä on kasvanut aivan äskettäin, voi olla että sitä ei tarvita ihan niin paljon kuin olet luullut.

Älä kuitenkaan tässä "kirjanpitovaiheessa" stressaa kovasti sillä, että yrittäisit saada kirjanpidon mahdollisimman kauniiksi ja korvikkeen määrät vähäisiksi.

Kun olet saanut jonkinlaisen kokonaiskuvan vuorokaudessa käyttämänne korvikkeen määrästä, voit arvioida summittaisesti, kuinka suuri osa vauvan ravinnosta on äidinmaitoa ja kuinka suuri korviketta, näin:

• vauva tarvitsee maitoa noin kuudenneksen tai viidenneksen painostaan
• vähennä tästä käytetty korvikemäärä, saat arvion siitä, kuinka suuri osa hänen ravinnostaan tulee rinnasta

Esimerkiksi jos vauva painaa kuusi kiloa, hänen maidontarpeensa vuorokaudessa on suunnilleen 1000 - 1200 ml (10 - 12 dl). Jos korviketta menee vuorokaudessa noin 700 ml (7 dl) voi arvioida, että vauva saa äidinmaidosta 300 - 500 ml (3 - 5 dl). Eli karkeasti arvioiden vähintään kolmanneksen ravinnostaan.

Jos aivan tarkkoja ollaan, rinnasta tuleva määrä on todellisuudessa pienempi, koska vauva osaa käyttää imetyksestä saadun maidon hyväkseen aivan toisella tavalla kuin edes lypsetyn äidinmaidon, saati korvikkeen. Niinpä sitä ei tarvita yhtä paljon. Tästä seuraa, että mitä pienempi määrä korviketta päivittäin käytetään, sitä vaikeampaa on arvioida kuinka paljon maitoa vauva määrällisesti saa rinnasta. Tätä laskentakaavaa voi silti käyttää nyrkkisääntönä kun arvioi korvikkeesta ja rinnasta saatujen ravintojen suhdetta toisiinsa.

Joillakin vauvoilla päivittäinen ravinnontarve - sekä äidinmaidon että korvikkeen - vaihtelee hyvinkin parin desilitran verran päivästä toiseen. Toiset ovat tasaisempia. Tiedät itse parhaiten, millainen vauva sinulla on.

JAA KORVIKKEEN MÄÄRÄ PIENIIN ANNOKSIIN - VARAUDU LEVOTTOMIIN ILTOIHIN

Jos mahdollista, korvike kannattaa antaa pieninä annoksina pitkin päivää, eikä esimerkiksi vain iltaisin ja aamuöisin suurina kerta-annoksina.

On aika tavallista, että perheessä koetaan lapsen nimenomaan illalla tarvitsevan korviketta enemmän, koska "rinnat ovat tyhjät" ja lapsi levoton. Kannattaa kuitenkin muistaa, että monet sellaisetkin lapset jotka eivät takuulla tarvitse lisämaitoa, ovat illalla levottomia, äidin rinnat tuntuvat tyhjiltä, ja lapsi käyttäytyy aivan kuin maito olisi loppunut.

Useimmilla äideillä maitoa tosiaan tulee illalla niukemmin. Tämä on luonnollista, maidon määrän kuuluukin vaihdella vuorokauden mittaan. Ehkä tämä on luonnon oma tapa varmistaa, että vauva on välillä tarpeeksi motivoitunut imemään rintaa pitkään ja raivokkaasti, tai päästämään irti, ja yrittämään taas, päästämään irti, yrittämään taas... mikä on tehokas tapa kertoa rinnoille, että maitoa tarvitaan taas enemmän huomenna.

Jos tämä levottomuus iltaisin "hoidetaan" suurella korvikemäärällä, vauva kyllä voi olla tyytyväisen oloinen, mutta maidontuotannon kasvattaminen on entistä vaikeampaa.

Jos siis suinkin mahdollista, tee summittainen suunnitelma siitä, minkälaisina annoksina annat korviketta päivän mittaan.

Esimerkiksi, jos korvikkeen tarve on 700 ml, voisi ajatella että se tarjoiltaisiin suunnilleen näin:

Aamulla imetyksen jälkeen 70 ml Aamupäivällä 80 ml Ennen unia 80 ml Heräämisimetyksen jälkeen 40 ml Iltapäivällä 2 x 80 ml

...ja niin edelleen.

Tai ehkä hieman isommissa annoksissa, jos tuntuu että kymmenen korvikkeenantokertaa vuorokaudessa on sietämätön urakka imetyksen tehostamisen päälle - se voi olla!

Muista, että lapsen maidontarve vaihtelee jonkin verran päivästä toiseen. Liika kelloon ja mittalasiin tuijottaminen ei ole hyväksi korvikkeen antamisessakaan.

OTA MAIDONLISÄÄMISKEINOT KÄYTTÖÖN

Nyt, kun sinulla on korvikkeen tarpeesta jonkinlainen kuva, tähtää siihen, että et enää päästä korvikkeen määrää ainakaan kasvamaan. Ja ala lisätä maidontuotantoa.

• Imettämällä niin usein kuin mahdollista, vaikka vain vähänkin aikaa
• "Pesimällä" vauvan kanssa ihokontaktissa
• Tarkistamalla, jos mahdollista, että imuote on oikea. Laajalla, oikeaoppisella imuotteella voi olla jopa ratkaiseva merkitys siihen, miten suureksi maidontuotanto voi kasvaa. Valitettavasti hyvän imuotteen tunnistaminen, saati opettaminen vauvalle joka sitä tarvitsee, voi olla vaikeaa alan ammattilaisillekin. Jos mahdollista, pyri tapaamaan kokenutta imetysohjaajaa tai imetystukihenkilöä. Imetystukilistan sivuilla on joitain ohjeita omatoimiseen imuotteen paranteluun.
• Käyttämällä imetysapulaitetta, jonka avulla rinta saa stimulaatiota silloinkin kun vauva saa korviketta
• Lypsämällä niin usein kuin jaksat, sillä kuinka paljon maitoa saat lypsettyä ei ole juuri merkitystä, tärkeintä on antaa rinnoille viestiä että niitä käytetään ja tarvitaan
• Double feedingillä (imetät, ja kun vauva lopettaa, imetät aivan hetken kuluttua uudestaan)
• Switch feedingillä (vaihtelet vauvaa rinnalta toiselle tiuhaan tahtiin)
• Ohjaamalla kaiken mahdollisen imuhalun rintaan - eli huvitutti pois tai sen käyttö minimiin
• Hörppyyttämällä korvikkeen, jotta tuttipullon erilainen imutekniikka ei sotkisi imuotetta ja rintahaluja. Moni äiti on tuntenut myös Avent-merkkisten tuttipullojen (newborn-tutilla) olevan selkeästi parempia kuin muut merkit tässä mielessä.
• Jättämällä kaiken muun mahdollisen työn ja huolen muiden harteille pariksi viikoksi
• Panostamalla yöimetyksiin, koska yöimetysten vaikutus hormonituotantoon lisää maitoa tehokkaimmin. Yöpullon siirtäminen aamuun voi olla ällistyttävän tehokasta - vaikka parina ensimmäisenä päivänä "aamu" tulisikin aika aikaisin.
• Syömällä hyvin, juomalla runsaasti (yli oman tarpeen ei kannata väkisin juoda, ja voipa siitä olla haittaakin)
• Poppaskonsteilla (hieronta, vyöhyketerapia, homeopatia, yrtit, etenkin sarviapila eli fenugreek teenä)

Maidon lisäämiskonsteista kannattaa ottaa käyttöön niin monta kuin jaksaa. Kukaan ei jaksa kaikkea, tai ainakaan ei kovin pitkää aikaa. Jos käytät imetysapulaitetta tai päätät opetella hörppyyttämisen, ja tarjoat myös rintaa varttitunnin välein, ja lisäksi pumppaat maitoa kolmen tunnin välein, ja vietät monen tunnin pesimissessioita ja koko päivän ihokontaktissa... olet kohta raunio - tai teräsnainen.

Korvikkeen määrän hidas vähentäminenkin on oikeastaan maidonlisäämiskonsti. Sen on tarkoituskin jättää vauva sen verran nälkäiseksi, että hän vaistomaisesti jaksaa imutella hieman useammin, hieman hanakammin, hieman kauemmin - ja maitoa alkaa tulla hieman enemmän.

VÄHENNÄ KORVIKKEEN MÄÄRÄÄ ASTEITTAIN, HITAASTI

Samalla kun tehostat imetystä, ala vähentää korvikkeen määrää. Vähennä sitä asteittain ja hitaasti.

Esimerkiksi voisit tähdätä siihen, että vähennät korviketta 30-40 ml vuorokaudessa. Tämä voisi tapahtua niin, että jos olet aiemmin antanut aamulla korviketta 70 ml annatkin huomenna vain 65 ml, tai 60 ml... ja päiväunille käydessä imetyksen jälkeen vähennät korvikemäärän 40 ml:sta 30 ml:aan ja niin edelleen.

Jos jollakin syöttökerralla sinulla on tunne, että korvike on silloin erityisen tarpeen, älä heti vähennä siitä, tai vähennä siitä hitaammin. Toisaalta voi olla syöttökertoja, jolloin korviketta ei tarvitse läheskään aina juuri lainkaan. Tunnet itse lapsesi ja hänen tarpeensa ja rytminsä parhaiten.

Joistakin on helpompaa toimia hyvinkin "mekaanisesti" ja pitää tarkkaa kirjaa. Toisille sopii paremmin, että omaksuu tästä vähittäisestä vähentämisestä periaatteen - ja toimii sitten enemmän "vaistonsa" varassa.

Liika kiirehtiminen voi pilata koko korvikevieroituksen! Pidä välipäiviä tavoitteissasi. Anna maidontuotannolle aikaa kasvaa. Toisaalta saatat jossain vaiheessa huomata, että voit edetä nopeamminkin - mutta varaudu silloinkin siihen, että voi olla hyvä välillä hidastaa tahtia uudelleen.

Kun korvikkeen vuorokautinen menekki on jo jonkin aikaa ollut desilitran tai vähemmän, lopun voi jättää kerralla pois.

VARAA AIKAA JA HERMOJA

Jos kaikki sujuu hyvin, on odotettavissa, että lapsi lisää rinnallaoloaan huomattavasti. Saattaapa suorastaan asua rinnoilla niin kauan kuin vähennyskuuria kestää. Tämä on hyvä merkki! Tätä jatkuu tyypillisesti vielä viikon tai pari sen jälkeenkin kun viimeinen korvikeannos on jäänyt taakse.

Se ei tarkoita, että imettäminen olisi täysimetykseen päästyäkin koko ajan sellaista. Se ei tarkoita edes, että vauva olisi jatkuvasti nälkäinen. Hän ei ehkä tunne kovin paljon varsinaista nälkää - tai hänen nälkänsä ei ehkä tunnu samanlaiselta kurjuudelta kuin meidän nälkämme silloin, kun hänellä on jotain jota tehdä tarpeensa tyydyttämiseksi: tilata lisää ruokaa.

Voi sanoa, että KUN vauva imee, hän on tyytyväinen.

Imemään houkutteleminen ei valitettavasti aina ole helppoa, vaikka se olisi juuri sitä mitä vauva tarvitsee. Kun käytetään pulloa lisämaidon antamisessa, vauva voi usein hämmentyä siitä, että pullosta ja rinnasta maito tulee aivan eri tavalla ja vaatii erilaista imutekniikkaa. Vauva saattaa lakkoilla rinnalla tai vaatia erityistä houkuttelemista. Tähän löytyy vinkkejä listan kotisivujen jutusta Imemislakko.

ONKO KORVIKKEESTA KOKONAAN EROON PÄÄSEMINEN MAHDOLLISTA?

Joskus korvikkeesta ei onnistu pääsemään kokonaan eroon. Varsinkin silloin, jos korviketta on jouduttu käyttämään alusta asti, ja varsinkin jos määrät ovat jo varhaisessa vaiheessa olleet kohtalaisen suuria (esim. pariviikkoisena pari desilitraa korviketta päivässä), rinnoille voi olla liian vaikea urakka päästä enää täyteen maidontuotantoon.

Mitä vähemmän aikaa korvikkeen käyttöönotosta (tai määrän merkittävästä kasvusta) on, sitä paremmat mahdollisuudet ovat. Etenkin, jos vauva on ollut täysimetyksellä jossain vaiheessa ja voinut hyvin ja kasvanut, on ainakin teoriassa aivan mahdollista saada rinnat uudelleen tuottamaan tarpeeksi maitoa vauvalle.

Jos tuntuu, että teille korvikkeesta eroon pääseminen on liian vaikeaa tai mahdotonta, lue uudelleen ajatuksen kanssa listan kotisivujen juttu osittaisimetyksestä. Jokainen maitopisara on vauvalle tärkeä, mutta täysimetys ei ole hänen hyvinvointinsa eikä äidin onnistumisen mitta.

KIINTEIDEN MERKITYS

On mahdollista päästä korvikkeesta eroon vaikka rintamaidon määrä ei lisääntyisi lainkaan! Korvikkeen voi nimittäin korvata myös kiinteillä, kun vauva alkaa saada niitä.

Jos vauva saa suuren osan ravinnostaan korvikkeesta, kiinteiden ruokien kokeilemisen voi ehkä aloittaa aikaisemmin kuin jos vauva olisi vain imetetty. Lähempänä siis neljää kuin kuutta kuukautta - joidenkin asiantuntijoiden mielestä joskus aikaisemminkin. Hedelmä- ja vihannesmössöjä pidetään silloin vatsalle vähemmän rasittavana ravintona kuin suuria määriä lehmänmaitoa.

Kun siis alat antaa vauvalle kiinteitä, pyri siihen, että ne tulevat nimenomaan korvikkeen, ei äidinmaidon sijaan. Vähennä korvikkeen määrää, esimerkiksi yllämainitulla "vähitellen, hitaasti" -menetelmällä, tietysti sen mukaan miten nopeasti kiinteiden menekki lisääntyy.

Karla Loppi